rautanauloin lyödään laudat eteen ovien
juuriltansa matkaan kun käy muuttokuormineen
maa ei kaipaa meistä ketään
maa ei kaipaa meistä ketään
pahuus irti laskettu moraalin kahleistaan
ja niin kuin hullu koira se maailman kimppuun käy
kutsuu kansat luokseen, kutsuu tehtaisiin
kutsuu kivihelvetteihin odottamaan kuolemaa
painuneilta harteiltansa pois saa vaivat maan
tuuleen hiipuu jäljet jotka kynti auroineen